Taiteen yksiköt eivät ole pelinappuloita

Entinen Taideteollinen korkeakoulu oli melko erikoinen yliopisto monella tapaa. Pienen yliopiston katon alle oli vuosien saatossa kertynyt useita enemmän tai vähemmän taideteollisia oppiaineita, joskin ne muuttivat oikeasti saman katon alle vasta kun Taideteollinen korkeakoulu muutti yksiin tiloihin Arabianrantaan 1986.

Vuodesta 2007 alkanutta yhdistymisprosessia Aalto-yliopistoon on useiden TaiKin opiskelijoiden suunnalta haukuttu ylhäältäpäin johdetuksi pakkoliitokseksi, mikä pitänee suurilta osin paikkansa. Kesäkuussa tehty periaatepäätös muuttaa Taideteollisen korkeakoulun toiminnot Otaniemeen kirvoitti eräissä piireissä jopa vertauksia Stalinin Neuvostoliiton pakkosiirtoihin.

Villakoiran ydin on kysymys, mitä hyötyä Aalto-yliopistosta on taiteelle. Rehellinen vastaus lienee, ettei mitään, mikäli se ei ole teollista taidetta. Puhtaasti taiteelliset alat on raahattu Aalto-hankkeeseen mukaan samassa nipussa, koska niiden muodostamasta korkeakoulusta olisi tullut liian pieni yksikkö. Yksi ratkaiseva asia on kuitenkin muuttunut sen jälkeen.

Opetusministeri Gustafsson linjasi, että jo kertaalleen jäihin pantu Kuvataide-akatemian, Sibelius-Akatemian ja Teatterikorkeakoulun muodostama Taideyliopisto saa sittenkin rahoituksen tällä hallituskaudella, mikäli yliopistot pääsevät asiasta yhteisymmärrykseen. Ymmärtääkseni varsinkin Taiteen laitoksella sekä Elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitoksilla on koettu, ettei Aalto-yliopistosta ole ollut juuri mitään hyötyä. Näiden laitosten tärkeimmät yhteistyökumppanit sijaitsevatkin jo nyt tulevan Taidekorkeakoulun sisällä. En siksi näe mitään syytä miksi ne eivät voisi siirtyä osaksi tulevaa Taideyliopistoa kun sellainen muodostetaan.

Pahantahtoiset saattaisivat tulkita tämän siten, että Aalto-yliopisto on epäonnistunut. Tämä lienee myös syy sille miksi ajatus on herättänyt jonkin verran vastustusta. Aalto-yliopistosta on nimittäin jossain määrin tullut myös hankkeen taustapiruille arvovaltakysymys. Koulutusyksiköt eivät kuitenkaan ole pelimerkkejä, eikä niiden haalimisesta voita mitään. Koko hankkeen perusajatus oli yhdistää samaan korkeakouluun sellaiset alat, jotka hyötyvät yhteistyöstä toistensa kanssa. Sellaiset koulutusalat joiden kohdalla tämä ei toteudu, kuuluvat selvästi muualle.

Kirjoittaja on teekkari joka yrittää ajatella asioita myös muiden näkökulmista. Häntä voi äänestää Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan edustajistoon tästä.

One Response to “Taiteen yksiköt eivät ole pelinappuloita”

  1. AC says:

    IMHO se mitä Aalto TaiKille tarjoaa on fuusiomahdollisuus. Aalto-yliopiston Sähkötekniikan korkeakoulun opiskelijana taiteen perusopinnot eivät kauheasti innosta, mutta mahdollisuus työskennellä yhteisprojekteissa olisi hyvin kiinnostavaa. Jos TaiKkilaiset löisivät taidepäänsä yhteen teekkareiden käytännön taitojen kanssa, voitaisiin saada jotain todella upeaa aikaan. Eikä vain teollista muotoilua kännyköihin.

    Se että milloin tämä on mahdollista tapahtua riippuu ihan opiskelijoista ja professoreista itsestään. Helpoin tapa olisi promotoida poikkikampuksellista yhdistystoimintaa; jaetut harrastukset yhdistävät ihmisiä oppialasta riippumatta. Sieltä jostain löydetään yhteinen nuotti ja voidaan purkaa barrikadeja. Jos vaikka saataisiin esimerkiksi kampuskarkelot jossain vaiheessa oikeasti kaikille kampuksille.

Leave a Reply